Lahja

Tämä kolmioista tehty peitto meni häälahjaksi ystäville. Hieman liian vähän aikaa jäi suunnitella peittoa ja pari juttua jäi ehkä näin jälkikäteen harmittamaan kangasvalinnoissa, mutta lopputulos on ihan kelpo kuitenkin ja toivon että se on mieluinen myös lahjan saajille. Peitto on kokonaan puuvillaa, myös siis vanu on 100% puuvillaa. Ihana Supermies oli jälleen auttamassa kuvaamisessa <3

London calling

Jee! Siitä tuli niin värikäs ja iloinen! Ihan täydellinen syystilkkutäkki omasta mielestäni.

Tilkkupeitto on tehty Lontoosta, Tikki -nimisestä kaupasta ostetuista Kaffe Fassetin Fat quartereista. Hieman niitä oli liian vähän ja viimeisiä paloja ommellessani jouduin joitain kohtia pyörittelemään ja ompelemaan useampaan kertaan ja silti peittoon jäi pari kohtaa jotka hieman vaivaavat.  Kankaita ei vain ollut tarpeeksi enää tehdä lisää muutoksia. 

Koska kankaiden värit oli niin kirkkaita ja herkullisia, halusin tehdä reunasta vielä hullumman. Siksi lopulta päädyin näihin kahteen Kaffe Fassetin Paisley Jungle kankaisiin, jotka taas tilasin Englannista cottonpatch -nimisestä verkkokaupasta. 

Kankaat leikkasin Missouri Star Quilt Co:n 10 tuuman "half hexie" viivaimen avulla. 

Halusin tehdä taustan myös Kaffe Fassetin kankaista ja en vain voinut tyytyä yhteen värin, vaan halusin senkin vetää hieman överiksi, ja tämmöinen siitä sittten tuli. Minusta se on ihana ❤️ Kankaiden kuosin nimi on Millefiore. 

Vanuna peiton sisällä on Hobs Heirloomin 100% puuvillavanu, josta tykkään kovasti. 

Dresden plate

Tyyny. Dresden plate -tyyny. MSQC dresden plate -viivaimen avulla leikatut kankaat. Oli mukava ja helppo projekti vaikka tyyny lojuikin muutaman kuukauden komeron perällä. Ooettavainen projekti, esim terenauhan ompelun suhteen. Kaksi asiaa huomasin: 1. Et yksinkertaisesti pysty ompelemaan liian läheltä terettä, kun ompelet sitä kiinni kerrosten väliin. 2. Varmista että tereeseen käytetty naru tai nyöri on tarpeeksi paksua. Nyt käytetty, Eurokankaasta ostettu, oli hieman liian kapoista mikä hieman näkyy lopputuloksessa. 

Tästä kaikesta huolimatta tyynystä tuli aika hauska. Tilkasin päällisen vielä tuollaisella  hauskalla traktorin renkaan jälkeä muistuttavalla tikillä. Väliin laitoin palan ohutta peitosta yli jäänyttä puuvilllavanua, joka myös toimi oikein mukavasti. 

Väriterapiaa

Kaffe Fasset, Philip Jacobs ja Brandon Mably. Näitä kankaita joko rakastaa tai sitten inhoaa. Kuulun ensimmäiseen ryhmään. On vaan suuri harmi ettei näitä kankaita juurikaan löydä suomesta. Ainostaan joskus saattaa jossain tulla joku yksittäinen kangas pala vastaan. Tämä siis tarkoittaa sitä,että kankaat täytyy ostaa matkoilta tai tilata ulkomailta. Osan peiton kankaista ostin viime keväänä Lontoosta ja osan tilasin Birminghamista, Cotton patch -nimisestä tilkkukangas kaupasta. 

Tässä kuva suunnittelu vaiheesta. 

Vaikka olin mukamas jo kertaalleen päättänyt järjestyksen ja ommellut palat yhteen, niin silti parina seuraavana päivänä aina purin jonkun kohdan ja ompelin uudelleen. :-) 

Tämä oli sitten se lopullinen järjestys, mutta en siltikään ole siihen ihan tyytyväinen. En vaan enää voinut tehdä muutoksia, sillä osa kankaista loppui kesken. Tämä on siis tehty fat quartereista, eli kankaita oli jokaista alunperinkin vain pieni palanen. 

Tässä koko komeus lopulta reunuksen kanssa. Väliin olen ajatellut laittaa villavanua, mutta katsotaan nyt.  Villavanua en ole aikaisemmin köyttänyt, joten vähän mietityttää kuinka (paljon) se eroaa puuvillavanusta. Sillä puuvillavanun työstäminen on ollut tähän asti todella helppoa, eikä peittoihin ole tullut pahemmin kupruja. 

Huomatkaa ylitarkasta Köppinen, joka asiantuntevasti kävi heti mittailemassa ja tarkastamassa työjäljen. Ylitarkastaja Köppisen kätyri, Raipu, seuraa tapahtumia tavoilleen uskollisena, kylmän rauhallisena hieman etäämmältä. 

 

Kettuja,kettuja!

Vihdoinkin viime viikonloppuna pääsin antamaan pienelle ihanalle kummipojalleni tämän hänelle lahjaksi tekemäni kettu peiton. Kaava on tietenkin ihanan Elizabeth Hartmanin fanzy fox II. Sain peiton valmiiksi jo ennen lomiani, mutta mainitusta syystä laitan kuvia siitä tänne vasta nyt. 

Tyyny

Tyynyn päälikangas on nyt kasassa. Siitä tuli super kiva. Näitä elukoita, lukuunottamatta tuota siiliä, on todella hauskaa tehdä. Hidasta, mutta hauskaa. 

Siili

Ei oo siilit kyllä mun juttu. Hermot menee. Kaksi iltaa tuherrusta ja yks melkein valmis siili blokki. Että jos näitä pitäs se 40 vääntää peittoa varten ni jäis tekemättä. Tämän siilin aion käyttää tyynyn päälliseen, jahka se joskus valmistuu. 

Kettu

Voihan kettu! En muista milloin olisin ollut näin innoissani jostain. Hyvä etten ääneen kiljahdellut, kun sain tämän Elizabeth Hartmanin suunnitteleman kettu blokin valmiiksi. Elämäni ensimmäinen tämän tyyppinen blokki. Ja voi että miten ihana siitä tulikaan! Ja mä osasin! 

Kaverukset

Milloin ikinä onkaan huono päivä, niin nämä kolme otusta saa aina hymyn takaisin huulille. Välillä niiiiin rasittavia, mutta useimmiten kuitenkin koomisia ja kainalossa viihtyviä rakkaita pörisijöitä. Välillä on sängyssä ruuhkaa kun siellä nukkuu meidän lisäksi kaikki kolme kisua. 

Turkoosia, turkoosia

Turkoosi ja mintunvihreitä ovat värejä joita rakastan, ainakin tällä hetkellä. Olen huomannut että mieltymykset eri väreihin tulevat ja menevät kausittain, mutta jostain syystä näihin kahteen väriin en jaksa kyllästyä. 

Tämä tilkkupeitto oli lajissaan toinen jonka olen koskaan tehnyt. Se valmistui jo huhtikuussa, mutta olen unohtanut laittaa siitä tänne kuvia. Olen muutenkin ollut todella laiska tämän blogin suhteen. Joten ihmekös tuo ettei tilkkupeitostakaan kuvia tänne eksynyt. 

Kankaina tilkkutyössä on Amy Butlerin ja Kaffe Fassetin, ja taitaa siellä pari muutakin kangasta
löytyä. Rakastan niitä kaikkia. Vaikka tilkkuilua olen harrastanut vasta vähän aikaa, niin jo nyt huomaan että pidän selkeästi enemmän kirkkaissa ja värikylläisistä kankaista. Maanläheiset ja neutraalit,  hillityt kankaat eivät jaksa innostaa mielikuvitustani liikkeelle. Sen sijaan näitä upean värisinä hehkuvia kankaita  jaksan ihmetellä ja ihastella loputtomiin. 

 
Vanuna peitossa on 100% hobs heirloomin puuvillavanu, jota on ilo tikata. Se pysyy loistavasti paikoillaan tikatessa, eikä peittoon tule kupruja ja kurttuja.

Ikuisuus tilkkutäkki.

Tämän tilkkutäkin valmistuminen kesti ja kesti. Jotenkin alkuinnostus vain hiipui. Kankaat ei enää miellyttäneetkään, vaan tuntuvat tunkkaisilta. Myös materiaali valintojen kanssa oli pienoisia haasteita. Vanu oli kehnoa. Se oli puuvillaa, mutta ei neulattua, ja tuntui että sitä oli joka paikka täynnä tikatessa. Myös tikkauslanka oli liian paksua tähän työhän ja langan kanssa sai tapella vähän väliä. Noh, taistelin kuitenkin peiton valmiiksi. Mutta turhautuminen näkyy valitettavasti tikkausjäljessä, mikä ei ole kyllä kovin siistiä. Eiköhän täkille joku paikka mökiltä kuitenkin löydy.